Thanksgiving weekend and camping

Kanadassa vietettiin maanantaina 10. lokakuuta kiitospäivää ja päätimme lähteä viettämään pidemmän kaavan mukaisesti koko viikonlopuksi kiitospäivää Redberry järven rannalle noin reilun tunnin ajomatkan päähän Saskatoonista. Osallistuimme Thanksgiving Camp - leirille, jossa olimme retkeilymökissä järven rannalla kaukana kaupungin vilinästä.

We were asked to bring with us our blankets, pillows, sheets, warm outdoor clothes for winter etz. so this is what mine and my friends bags looked like :D 

Lähtö tälle leirille oli lauantai aamuna asuntolani parkkipaikalta ja valitettavasti minibussimme bensatankin korkki oli päässyt jäätymään kiinni pakkasessa ennen tankkausta, joten tämä bussi saapuminen myöhästyi. Parkkipaikalla odotellessamme minibussin saapumista leikimme muutamia tutustumisleikkejä, jotta oppisimme leirille osallistuvien henkilöiden nimiä heti alusta lähtien. Täällä tapaa jatkuvasti uusia ihmisiä, joten oma huono nimimuistini ei ole ollenkaan hyvä yhdistelmä. Pienen viiveen jälkeen pääsimme vihdoin matkaan kohti leiriä ja viikonloppumme seikkailut pääsivät alkamaan! Muutamia kuvia matkalla leirille: 

I almost got a heart attack when the emergency window next to me opened accidentally during our way to the camp!

Saavuttuamme leirille veimme tavaramme huoneisiimme ja tämän jälkeen lähdimme heti pienelle vaellukselle, jotta ympäröivä maasto kuten järvi sekä metsä tulisivat tutuiksi. Lisäksi tämä tutkimusmatkailu oli turvallisempaa suuremmalla porukalla, koska meitä varoiteltiin metsästyskauden olevan aktiivisena. Tämä siis tarkoittaa sitä, ettei niinkään tarvitse pelätä lähimaastossa olevia eläimiä kuten muun muassa susia, kojootteja tai karhuja mutta vaarallisinta on lähteä kävelemään yksin metsään tummissa vaatteissa, koska metsästäjät voivat erehtyä ampumaan luullessaan sinua eläimeksi. Ei siis tullut liikuttua metsässä yksin, koska en halunnut ilmareikiä! :D Muutamia kuvia vaellukselta: 

Retkeilyalueeseen kuului noin 15 metrinen torni, jossa olisi ollut mahdollisuus harrastaa seinäkiipeilyä niin tornin ulko- kuin sisäpuolella. Me kuitenkin päädyimme vaan kävelemään tornin rappuset ylös ihailemaan maisemia. 

Maastoon tutustumisen jälkeen pidimme leikkimielisen lumiukkojen rakentamiskisan, koska maassa ollut lumi oli täydellistä juuri tähän. Kisan aikana oli kiellettyä terrorisoida toisten joukkueiden lumiukkoja, mutta pelaajia sai häiritä heittäen lumipalloja heitä kohti. Tietenkin saimme aikaan kunnon lumisodan kesken kisan. Meidän joukkueemme voitti erikoisella kaksijalkaisella lumiukolla, jolla oli baskeri päässä ja luistimet jalassa :D

We had a snowman competition and our team won with a two leg snowman

Ulkoiluohjelman jälkeen siirryimme sisätiloihin leipomaan seuraavan päivän kiitospäivän illalliselle kurpitsa- ja omenapiiraita. Olin positiivisesti yllättynyt miten hienoja meidän piiraista tuli, vaikka leipomisen aikana ei ollut mitään aavistustakaan miten näitä kanadalaisia piirakoita leivotaan. Jauhoja muun muassa ei mitattu desilitroina vaan mittayksikkönä käytettiin "kuppeja", joka oli hieman hämmentävää. Loppuilta kului syödyn illallista, pelaillen pelejä ja pitäen hauskaa leirillä olleiden ihmisten kanssa. Grillasimme vielä takkatulen äärellä vaahtokarkkeja, joita söimme keksien ja suklaan kera.

Baking pumpkin and apple pies

Sunnuntaina päivän hauskin kohta aamuohjelman jälkeen oli siirtyminen paikalliseen kuntosalille pelailemaan erilaisia sisäleikkejä. Meillä Suomessa pelataan Skip-Boa pöydän äärellä korttipelinä, mutta Saskatchewan:laiseen tapaan kuuluu pelata tätä samankaltaista peliä sisäpelinä, jossa kortit ovat valtavia ja tätä pelataan joukkueina. Puolet joukkueesta pitää huolen korttien kääntämisestä ja järjestämisestä sekä puolet joukkueesta juoksee ympäri jumppasalia laittaen kortteja oikeassa järjestyksessä pakkaan numerojärjestyksessä. Erän voittaja joukkue on se, kenellä oma korttipakka kuluu ekana loppuun ja koko pelin voittaja joukkue on se kenellä on eniten pisteitä erien jälkeen. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta aivan älyttömän hauska peli pelata :D 

Tämän jälkeen vielä ennen kiitospäivän illallista pelasimme muutaman tunnin polttopalloa eri variaatioina ja reissun jälkeen olen ollut täysin mustelmilla ja lihakset jumissa, koska pelasimme 100% tunteella. Ennen kiitospäivän illallista koristelimme juhlasalin kiitospäivän aiheisilla koristeilla ja juhlapöytä sijaitsi takkatulen äärellä. Kiitospäivän illallisella nautimme seuraavan menun mukaisia ruokia:

Alkuruuaksi: salaattia

Pääruuaksi: kalkkunaa, kasvistäytettä, karpalohilloa, perunamuusia ja vihreitä papuja

Jälkiruuaksi: kurpitsa- ja omenapiirasta jäätelöllä sekä kermavaahdolla

Thanksgiving dinner was totally amazing! 

Illallinen venyi pitkälle iltaan, jonka jälkeen jatkoimme taas erilaisten pelien pelaamista. Pelaaminen jatkui pitkään keskiyöhön, kunnes yksi leiriläisistä saapui isoon saliin ilmoittamaan että ulkona on revontulia. Tämän uutisen jälkeen meni alle minuutti kun kaikki olivat jo ulkona talvivaatteet päällä juoksemassa täysillä järvelle päin katsomaan revontulia. Valitettavasti en saanut otettua revontulista kuvia, mutta oli upeaa saada mahdollisuus nähdä revontulia ensimmäistä kertaa Kanadassa. Revontulien lisäksi tähtitaivas oli mitä kirkkain, josta pystyi erottamaan taivaalta linnunradan eli tähtien olevan linjassa keskenään. Onnekkaasti näin vielä tähden lennon illan aikana. 

Maanantaina koittikin jo leirimme viimeinen päivä. Aamulla pelasimme vielä amerikkalaista jalkapalloa pelikentällä ennen lähtöämme ja pääsin viimein täkäläisen jalkapallon sääntöihin jyvälle! Oppisin myös heittämään kanadalaista jalkapalloa sekä pelaamaan kyseistä peliä tosissaan. Emme valitettavasti kumpikaan joukkue saaneet yhtäkään pistettä pelin aikana, mutta hauskaa oli silti! Vielä muutama viimeinen kuva leiriltä: 

Me with my new bestie 

Kokonaisuudessaan viikonlopun mittainen leiri oli todella onnistunut! Opin jokainen päivän paljon uusia asioita, pelejä, leikkejä ja paljon muuta kanadalaisesta kulttuurista. Mitä enemmän kanadalaisten paikallisten kanssa viettää aikaa niin sitä enemmän alkaa huomaamaan miten samanlaisia meidän kulttuurimme on sekä miten mukavaa porukkaa täältä päin maailmaa löytyy. Elämäni ensimmäinen kiitospäivä oli ruokineen ja seuroineen onnistunut sekä vielä ehkä upeimpana lisänä sain mahdollisuuden nähdä revontulia. Nyt voi hyvällä fiiliksellä keskittyä kokeisiin ja kouluhommiin kun takana on ollut todella rentouttava viikonloppu!

/Heidi