keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Huomenna lento Suomeen

Muistan vieläkin niin kirkkaasti ekan päiväni Saskatoonissa. Kaikki oli uutta ja jännittävää mutta samalla oli pieni pelko siitä että millainen tästä mun koko syksystä on oikein tulossa. Vaihdon alkutaival oli vain paljon avoinna olevia kysymyksiä kuten: tulenko viihtymään täällä? löydänkö huikeita tyyppejä ollenkaan? onko mun valitsemat kurssit mielenkiintoisia? onko mulla liikaa kursseja vai pitäisikö osa tiputtaa pois? minne kaikkialle ehdin vaihdon aikana matkustaa? ...sekä muita miljoonia vastaavanlaisia mietteitä. 

Tässä sitä kuitenkin nyt ollaan neljä kuukautta myöhemmin ja huomenna olisi tarkoitus hypätä jo koneeseen kohti Suomea. Tää aika on mennyt oikeasti niin nopeasti etten voi edes käsittää. 
Viime viikolla tenttien jälkeen pääsin heti rentoutuneeseen mielentilaan kun sain kaikki pakolliset kouluun liittyvät asiat pois päiväjärjestyksestä. Aika kului sen jälkeen niin käyden lempi paikoissani täällä Saskatoonissa, hyvästellessä kaikkia ystäviäni, tehden viime hetken ostoksia kuin valmistautuen joulun viettoon. 

Vietin tällä kertaa jouluni täällä Kanadassa reilun 50 muun henkilön kanssa. Suuntasimme kohti Christopher järven rantaa, joka sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä pohjoiseen Saskatoonista. En lähde täysin erittelemään kaikkia tapahtumia viiden päivän aikana, mutta voin vain todeta että jouluni oli todella ikimuistoinen ja onnistunut! 
Tuli käveltyä järven jäällä melkein päivittäin :)
Saapuessamme Christopher järvelle oli lunta maassa todella paljon enemmän kuin Saskatoonissa. Tämä tarkoitti sitä, että onnistuimme harrastamaan kaikkia ulkoaktiviteetteja kuten olimme suunnitelleet: luistelu järven jäällä, hiihtämistä, pulkkamäkeä, curlingia, luutapalloa (eng. broomball), leikkimielisiä talviolympialaisia sekä vaeltamista lumisessa metsässä. Olin joka päivä aktiivisesti osallistumassa kaikkiin, joten nyt on kyllä kieltämättä paikat todella jumissa. Luutapallossa ollessa maalivahtina ja sain pallosta aika pahasti polveen, joten jouduin viimeisen illan istumaan sisällä pitäessä kylmäpussia polven päällä. Nyt jäljellä on enää liila pallon muotoinen mustelma polvessani, josta näkee mihin se pallo osui :D 
Kanadalaiset metsät näyttää mun mielestä täysin samanlaisilta Suomen metsien kanssa, paitsi täällä ehkä vähän enemmän lunta :D 
Leirin taas yksiä kohokohtia oli päästä näkemään revontulia! Kävelimme jäätyneellä järven jäällä keskellä yötä, jolloin pystyin näkemään vahvoja revontulia. Harmiksemme kenelläkään ei ollut järjestelmäkameraa mukana, jotta revontulet olisi saanut taltiouitua. Onneksi sentään viimeisen aamun auringonnousun sai mahtavasti taltioitua:
En enää tämän lukukauden jälkeen ihmettele ollenkaan miksi Saskatchewanin provinssin autojen rekisterikilvistä löytyy maininta "Land of Living Skies". Täällä pääsee selkeästi ihastelemaan niin auringonnousuja, -laskuja kuin revontulia. 

Tällä hetkellä kuitenkin kirjoitan tätä tekstiä mun huoneessani, joka on täynnä puoliksi täytettyjä matkalaukkuja sekä matkatavaroita ympäri huonetta. Tällä hetkellä on hieman hämmentynyt ja malttamaton fiilis huomisesta päivästä. Saman aikaisesti, kun on ollut todella upea syksy takana mahtavien ihmisten kanssa joita tuun kaipaamaan aivan hulluna, niin on kuitenkin jo hirmu ikävä kotiin perheen ja ystävien luo. Täältä lähteminen ja hyvästien sanominen ystäville on rankkaa mutta toisaalta en tunne, että tulisin enää tän valmiimmaksi lähtemään kotiin. 

Pitää vaan todeta, että mulla on ollut aivan huikee vaihto takana ja tuun kaipaamaan näitä hetkiä ihan hirmusti! En vaihtaisi hetkeäkään pois mun vaihdosta enkä oo katunut hetkeäkään tänne lähtemistä. Nyt vaan huomenna vielä viimeiset hyvästit edessä ennen kuin lähden seikkailemaan Atlantin yli kohti suomalaista uuden vuoden viettoa!

/Heidi

tiistai 20. joulukuuta 2016

Tentit ohi!

Viimeiset kaksi viikkoa on nyt kulunut intensiivisesti kouluhommien parissa ja raapustellessa loppukokeita eri kursseilla. Eilen aamulla viimein koitti se hetki, että sain viimein kaikki tenttini valmiiksi! Lähtiessäni tenttisalista professorini tuli perässäni luokan ulkopuolella, koska halusi vielä vaihtaa viimeiset kuulumiset sekä toivottaa hyvää joulua ja turvallista kotimatkaa. Kansiksen kurssini professori oli ehdottomasti kaikkein symppis kaikista opettajastani, joka oli oikeasti kiinnostunut kaikista oppilaistaan. Voi sitä helpoituksen määrää kun viimein pääsin hetkeksi hengähtämään tentin jälkeen. Selvisin kaikista kursseista ja tenteistä vaikka jossain kohtaa meinasi usko loppua kesken!
Eilen oli aivan mahtava päivä kokonaisuudessaan. Lähdimme tentin jälkeen ystävieni kanssa lounaalle 50-luvun tyyppiseen ravintolaan kaupungin laitamille. Ruoka oli niin hyvää ja täyttävää etten jaksanut loppupäivänä syödä enää mitään muuta :D
Ravintolan seinillä oli muun muassa koristeina kaikkia eri tyylisiä ja aikakausien rekisterikilvet Saskatchewan provinssissa. Ja paikan joulukuusi oli ehkä kaikkein hauskin koska jokainen joulukoriste oli Elvis -tyylinen. 

Ruokalailun jälkeen lähdimme keskustan luistelukentälle sulattelamaan lounasta. Luistelukenttä on kaikille ilmainen, sekä paikan päältä saa ilmaiseksi lainaksi luistimet käyttöönsä. Sain kuitenkin ystävältäni hänen veljensä vanhat hokkarit käyttöön, kun hän on pelannut joskus enemmäkin jääkiekkoa, joten heiltä löytyi kokooni sopivat hokkarit. Aikaisemmin olen aina luistellut kaunoluistimilla, joten tämä oli hauskaa kokeilla myös hokkareita. 
En tiiä oliko hokkareiden syy vai oman tasapainon kun luistelu tuntui niin hankalalta pitkän tauon jälkeen :'D Onneksi en kaatunut luistelukentällä koska katsojia olisi ainakin ollut paljon. Lopussa luistelu alkoi jo luistamaan kunnolla! Ja pääsen muutenkin nyt viikonloppuna taas uudelleen luistelemaan, joten harjoitus teki ihan hyvää. Illalla kokoonnuimme vaihteriporukan kanssa ravintolaan rentoutumaan tenttirupeaman jälkeen ja muistelemaan kohokohtia koko vaihdon ajalta.

Viime viikolta on vielä yksi mainitsemisen arvoinen shoppailureissu: 

Täällä on tullut tosiaan niin kylmä, että oli pakko löytää itselleni lämpimät ulkohousut viime viikolla. Kävin paikallisessa metsästysliikkeessä siinä toiveessa, että löytäisin hyvät ulkohousut. Ulkohousuja en tästä kaupasta löytänyt, mutta huomasin että valtavasta liikkeestä löytyi joka puolelta täytettyjä eläimiä! Vieressä miehet katseli millaisia haulikoita ostaisi ja minä otin turistina kuvia näistä eläimistä.
Nyt tämän päivän ohjelmana on lähteä koululle myymään omia koulukirjoja ja sekä tämän jälkeen ostella vielä viimeisiä tuliaisia kotiin. Vielä on itsellä onneksi 9 päivää Kanadassa aikaa jäljellä ennen kuin lähtö kotiin koittaa :)

/Heidi

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivän juhliminen ja paukkuvat pakkaset

Nyt tällä viikolla on voinut viimein todeta, että kanadalainen kylmä talvisää on tullut jäädäkseen. Vielä viikko sitten Saskatoonissa on ollut suhteellisen leutoa säätä vaihdellen muutamasta pakkasasteesta ihan kunnon pluslukemiin. Nyt kuitenkin viime viikon maanantaina sää vaihtui todella radikaalisti ja päivittäinen lämpötila on nyt pysytellyt yli 20 miinusasteessa.

Saskatoonin paikalliset tuulet ja muut sääolosuhteet tekevät talvisäästä erittäin ankaran. Tänään esimerkiksi mittarissa näyttää -22 astetta, mutta kun ottaa muut säätekijät huomioon niin säätietojen mukaan ulkolämpötila tuntuu -33 asteelta. Ja nämä säätiedot pitää kyllä paikkansa, koska ulkolämpötila tuntuu ehdottomasti paljon pahemmalta kuin mitä varsinainen mittarilukema näyttää. Monet täällä Saskatoonissa ajattelevat Suomen olevan todella kylmä valtio, koska Suomi sijaitsee leveyspiiriltään pohjoisempana kuin esimerkiksi Saskatoon. Todellisuudessa kotona Turussa ei miinusasteet lähentele näin hurjia lukemia.
Täällä on selkeä mannerilmasto, koska lämpötilat vaihtelevat todella radikaalisti kuukausien välillä. Saapuessani Saskatooniin elokuun lopussa lämpöasteet lähentelivät ensimmäisinä päivinäni +30 astetta kun taas nyt miinusasteet lähentelevät -30 astetta. Pieniä lämpöeroja siis havaittavissa vaihton alun ja lopun kanssa. Tässä ilmastossa ei pysty menemään ulos hetkeksikään ilman asiaan kuuluvaa varustusta. Näiden purevien pakkasien vuoksi tarvitsen akuutisti ulkohousut, jotta selviän tässä säässä. Ainakin viimeistään siihen mennessä on pakko olla ulkohousut ostettuna kun lähden viettämään jouluani Saskatchewanin maaseudulle ja tarkoitus on harrastaa ulkoaktiviteettejä.
Kuitenkin suomalaisesta talvisäästä poiketen, Saskatoonissa paistaa lähes päivittäin aurinko! Miten paljon pirteämpänä sitä pysyykään, kun täällä ei ole päässyt iskemään jokavuotista kaamosväsymystä auringovalon puutoksen vuoksi. Eniten ehkä Suomeen palaamisessa tulee pelottamaan se, että miten tulen tottumaan pimeimpiin talvikuukausiin kaiken tämän aurinkoisuuden jälkeen.

Viime tiistaina päästiin juhlimaan Suomen itsenäisyyspäivän juhlia hieman erilaisissa merkeissä kuin aiempina vuosina. Me suomalaiset vaihto-opiskelijat saimme kutsun Saskatoonin kunniakonsulaattiin viettämään Suomen itsenäisyyspäivää ja eihän tästä kutsusta voinut tietenkään kieltäytyä.
Paikalle saapui illan aikana suomen syntyperäisiä Saskatoonilaisia sekä muita poliittisia henkilöitä. Juhlaan oli myös saapunut toinen politiikan kurssini professori, joka taisi hieman ihmetellä miksi minä olen saapunut myös paikalle muiden juhlavieraiden lisäksi. Illan aikana oli tarjottavana suomalaisia coktail-ruokia ja Pandan suklaata. Miten lihapasteijat, mäti- ja lohipäällysteiset leivät sinappikastikkeella maistuivatkaan niin taivaallisen hyviltä pitkän tauon jälkeen! Paikallinen catering yritys oli todella onnistuneesti pystynyt jäljittelemään suomalaisten ruokien maut näihin coktail-herkkuihin vaikka eivät olleet koskaan maistaneetkaan itse suomalaisia ruokia.
Tarjolla oli myös glögiä, joka maistui myös erinomaiselta. Taas tuli pientä etiketin rikkomista, koska olemme tottuneet suomessa juomaan glögiä kahvimukeista, mutta olisi ilmeisesti pitänyt käyttää viinilaseja niiden sijaan. Sitä vain välillä toimii täysin ajattelematta vanhojen tapojen orjana ja huomaa että onkin tehnyt taas jotain hassua muiden silmissä :D

Perjantaina minulla oli täällä jo ensimmäinen loppukoe, joka meni yllättävän hyvin. Kurssi tapahtui kokonaan verkkoympäristössä jonne koko syksyn ajan aktiivisesti osallistuin erilaisiin verkkokeskusteluihin käsiteltävistä aiheista sekä palauttaen monia kirjoitelmia. Koin kuitenkin kokeeseen valmistautumisen haastavaksi, koska en ole ollut kanssakäymisessä kenenkään kurssilaisen tai opettajan kanssa verkkoympäristön ulkopuolella. Oli vaikeaa hahmottaa kurssin oleellisimmat asiat kaikesta käydystä materiaalista. Itse tenttitilaisuus muistutti lukioaikaisia ylioppislaskirjoituksia kun käyttöön oli otettu yksi koulun jumppasaleista.
Perjantaina loppukokeeni jälkeen paikalliset ystäväni olivat kutsuneet minut kanssaan kirkossa järjestettävään joulukonserttiin, jota ennen he tarjosivat kanadalaista todella maukasta kotiruokaa. Omat odotukseni tästä joulukonsertista tosiaan osoittautui todella erilaiseksi kuin mitä tämä todellisuudessaan oli. Olin odottanut jotain normaalin kokoista kirkkoa mutta saavuimme todella massiivisen kirkon pihalle. Myös kirkon juhlasali oli valtava sekä moderni jossa oli istumapaikkoja noin reilulle 500 henkilölle. 
Lavalla oli pääesiintyjen lisäksi noin 50 kuoron jäsentä sekä paikalla oli myös suuri sinfoniaorkesteri lavan edessä. Esitykset olivat todella mahtipontisia ja amerikkalaistyylisiä. Itse olen aikaisemmin tottunut todella vaatimattomiin ja yksinkertaisiin joulukonsertteihin, joten oli mukavaa päästä katsomaan tällaista todella näyttävää joulukonserttia. 
Täällä on yleisesti aloitettu joulukoristelu jo reilusti marraskuun puolella ja nyt joulun lähestyessä näiden koristeiden määrän voi vaan nähdä lisääntyvän. Ensimmäiset joulukoristeet taisivat tulla kauppohin jo Halloweenin aikoihin lokakuun loppupuolella. Myös jokainen paikallinen bussi toivottaa hyvää joulua sekä satunnaisesti myös hyvää hanukkaa :D
Eilen taas uskaltauduin pitkästä aikaa lähteä kiipeilemään koululla. Sain suostuteltua mukaan uuden kiipeilijän, jonka kanssa olin kiipeilyparina. Hänelle järjestettiin alussa harjoitustunti, joka itsellenikin toimi mukavana kertauksena.
Tällä kertaa oli vuorossa tippumisharjoituksia, joiden ajatuksena oli että kiipeän niin korkealle seinää pitkin kuin vain pääsen (eli ei hirveän korkealle) ja tiputtaudun yhtäkkiä seinältä alas, jotta kiipeilyparini oppii varmistamaan köyttä turvallisesti. Aluksi olin aivan kauhuissani tästä harjoituksesta koska luotin kyllä ystävääni, mutta ajatus äkkinäisestä tiputtautumisesta ja seinästä irti päästämisestä tuntui pelottavalta korkeuksissa :D Mutta hauskaa oli joka on tärkeintä!

Täällä satoi tänään jopa pitkästä aikaa lunta jeeeeee! :)

/Heidi

tiistai 29. marraskuuta 2016

Loppukokeiden lähestyminen

Syyslomalta palaaminen ei ollut pehmoinen paluu arkeen, vaan välittömästi piti alkaa ottamaan kaikissa kouluhommissa kiinni. Viimeiset viikot aika pitkälti kuluivat valmistautuen viimeiseen välikokeeseeni ennen varsinaisia loppukokeita, sekä kirjoittaen kursseilleni viimeisiä esseitä.
Jokaisella vaihto-opiskelijalla tuntuu olevan sama ongelma kuin itselläni jokaisessa kokeessa: aika vain loppuu kesken. Täällä varataan kokeiden tekemiseen niin vähän aikaa, että jopa englantia äidinkielenään puhuvilla henkilöillä on vaikeuksia saada aika riittämään koetilanteissa. Puhumattakaan meistä vaihto-opiskelijoista, joilla on vielä kielimuuria koetilanteissa, aika loppuu aivan täysin kesken. En ole vielä saanut tehtyä yhtäkään koetta niin että olisin ehtinyt vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, mutta onneksi sentään olen aina saanut kohtuu hyviä arvosanoja.

Suomessa yliopistoissa on tottunut siihen, että yleisesti koetilanteissa on enemmän aikaa tarjolla kuin sitä oikeasti kokeen kirjoittamiseen tarvitsee. Tällöin pystyy rauhassa koetilanteessa miettimään omia vastauksiaan sekä jopa luennostelemaan jotain esseevastauksia suttupaperille. Täällä kokeen tekeminen tuntuu vain taistelulta aikaa vastaan oksentaen kaiken ensimmäisenä mieleen tulevan tiedon paperille. Aikaa ei edes jää lukea omia vastauksiaan toista kertaa, joten voi niitä kirjoitusvirheiden ja hassujen lauseiden määrää. Voi niitä professori raukkoja kun joutuvat lukemaan sitä omaa hätäistä ajatuksenjuoksua niiltä koepapereilta :D
Sitten näistä loppuesseistä. Kursseillani on ollut tapana, että kurssin aikana olen tehnyt lyhyempiä noin 3-4 sivun esseitä ja näin kurssin lopussa tehdään laajempi essee, joka on noin 8sivun mittainen. Itselleni nämä kurssin aikana tehdyt esseet olivat enemmäkin harjoitusta siitä, millä tavalla kukin professori tahtoo esseitä kirjoitettavan. Toiset professorit näyttivät heti alusta asti pitävän kirjoitustyylistäni, kun taas toisille kirjoitustyylini oli ehdoton ei. Olen kuitenkin oppinut syksyn aikana erilaisia kirjoitustekniikoita, jotta pystyn mahdollisimman hyvin miellyttämään kutakin opettajaa. Ehdoton plussa tässä yliopistossa on heidän tarjoamansa Writing Centrerin online tutorointi, jonne olen voinut syksyn aikana lähettää esseitäni alustavasti arvioitavaksi. Olen heiltä saanut paljon parannusehdotuksia töilleni, sekä yleisesti rakentavaa palautetta omasta kirjoittamisestani sekä miten pystyn parantamaan tätä entisestään.
Nyt voin kuitenkin huokaista helpotuksesta, koska sain juuri hetki sitten koko lukukauteni viimeisen esseeni kirjoitettua valmiiksi! Yhtenä toiveena vaihdolta oli päästä juuri kehittämään omaa kirjallista englantiani, jota totta tosiaan olen päässyt tämän syksyn aikana tekemään.

Viime perjantaina oli Black Friday, jolloin päätimme lähteä jouluostoksille ystäväni kanssa. Jopa Saskatoonin ostoskeskus oli kerrankin täynnä ihmisistä, koska tämän päivän tarjoukset olivat saaneet ihmiset liikkeelle.
Olin juuri aiempana iltana päättänyt uskaltaa kokeilla miten paljon tavaraa täällä vaihdon aikana onkaan ehtinyt kertymään ja mahtuvatko laukkuni enää edes kiinni. Itselleni tuli jopa yllätyksenä, että oikeasti vielä toistaiseksi kaikki tavarani näyttivät mahtuvan matkalaukkuihin. Tästä johtuen uskalsin jopa tehdä jotain pieniä ostoksia :D Toivottavasti matkalaukut mahtuvat myös kiinni sitten joulukuun lopussa... :D
Täällä on jopa alkanut taas satamaan lunta useina päivinä, vaikkakin lumi ehtii sulaamaan nopeasti pois. Ei olla päästy kuitenkaan missään kohtaa samoihin lumimääriin mitä silloin lokakuun alussa oli täällä. Tiet on kyllä usein tosi liukkaana, joten pitää muistaa kävellä varovasti etten lennä keskellä koulun pihaa pyllylleni. Tämäkin vielä täysin mahdollista joku iloinen päivä.
Syyslomalta palaamisen jälkeen olen taas päässyt viikottaiseen rytmiini, eli yhden kerran viikossa pitää päästä katsomaan elokuvateatteriin leffoja :D Suomessa en pysty enää ylläpitämään tätä harrastusta suomen hinnoilla, joten nyt pitää nauttia vielä tästä, että leffoihin meneminen on erittäin edullista.

Yksi viimeisistä esseistäni piti sisällään erilaisten vaalijärjestelmien vertailun ja kirjastolla osui vastaan kirja Suomen politiikasta ja vaalijärjestelmistä. En jaksanut lähteä lukemaan kirjaa kokonaisuudessaan, mutta kirjassa esitetty kartta Suomesta sai kyllä huvittumaan. Varsinais-Suomi ja Satakunta on näpsäkästi englanniksi käännettynä 'Turku and Pori'.
Auringonlasku kerrostaloni yläkerrassa olevasta hengailuhuoneesta :)
Itselläni taitaa olla jäljellä enää tasan kuukausi siihen päivään kun lähtö täältä Saskatoonista Suomeen koittaa. Paljon tässä on syksyn aikana tullut koettua mutta vielä on reilusti aikaa muutamille uusille kokemuksille ja muistoille. Tänään tuli esimerkiksi kutsu ns. Suomen konsulaattiin täällä Saskatoonissa viettämään ensi tiistaina Suomen itsenäisyyspäivää. Kutsussa luki että tarjolla on suomalaisia ruokia ja juomia, joten tässä ollaan toiveikkaana jos siellä olisi ruisleipää tarjolla! :D

/Heidi

torstai 17. marraskuuta 2016

Syyslomani Chicagossa, Seattlessa ja Vancouverissa

Viime blogitekstistä on vierähtänyt hetki aikaa, joten tällä kertaa tämä teksti tulee olemaan pidempi aikaisempiin verrattuna miljoonalla kuvalla varustettuna. Tämän kertainen blogi tulee pitää sisällään pintapuolisesti 'Midterm break' -syyslomamatkani Chicagoon, Seattleen ja Vancouveriin. Koulussamme tosiaan pidettiin viikon mittainen 'lukuloma' ja koska luentoni sijoittuvat vain tiistaille ja torstaille oma syyslomani alkoi jo perjantaina 4. marraskuuta ja päättyi reilun viikon päästä maanantaina.

 CHICAGO


Heräsin perjantai aamuna kahden aikaan yöllä, jotta ehdin aikaiselle aamulennolleni Minneapoliksen kautta Chicagoon. Saskatoonista ei juurikaan ole suoria lentoja kuin vain muutamiin lähellä oleviin suurkaupunkeihin, joten matkani Chicagoon sisälsi onneksi vain yhden välilaskun.
Auringon nousu Minneapoliksessa
Minneapoliksen lentokentällä minulla oli reilu neljän tunnin vaihto, jonka aikana ehdin syömään lounasta, Skypettämään vanhempieni kanssa ja kiertelemään ympäri lentokenttää. Olin Saskatoonissa epäonnistuneesti koittanut ostaa amerikan dollareita. Kävin muutamassa paikallisessa pankissa ennen lähtöäni, mutta täällä kuuluu paikallisiin tapoihin että mikäli haluaa asioida pankin kanssa minkään asian suhteen niin henkilöllä pitäisi olla aina mukanaan kaksi henkilöllisyystodistusta,  joka ei tietenkään kaupungilla vieraillessani tullut mieleeni. Minneapoliksen lentokentällä kuitenkin löytyi pankkiautomaatteja, joista pystyin nostamaan amerikan dollareita ennen varsinaisen matkani alkua jeij!

Saapuminen Chicagon lentokentälle nostatti jo tunteita pintaan kun lentokoneesta pystyin näkemään keskustan pilvenpiirtäjät jo kaukaata. Tällöin ymmärsin viimein miten suuri ikävä itselläni oli takaisin vanhaan opiskelukaupunkiini reilun vuoden mittaisen poissaolon jälkeen. Lentokentältä otin metron keskustaan, joka oli todellakin täynnä ihmisistä. Chicagon pesäpallojoukkueen World Series voitto oli kerännyt reilun viisi miljoonaa fania keskustaan juhlimaan tämän joukkueen ensimmäistä voittoa 108 vuoteen kyseisenä perjantaina. Pääsin siis samantien miljoonakaupungin tunnelmaan, kun pääsin liikkumaan isoissa ihmismassoissa.

Viikonloppuna seuraani liittyi kuusi muuta suomalaista vaihto-opiskelijaa Kansasin osavaltiosta, joiden kanssa tuli seikkailtua viikonlopun ajan ja heidän lähtönsä jälkeen keskityin tapaamaan mahdollisimman montaa vanhaa Chicagossa asuvaa ystävääni. Lopulta ymmärsin miten lyhyt aika tämä kuusi päivää tässä kaupungissa oli ja itseltäni jäi monia juttuja tekemättä, joita olisin halunnut vielä tehdä. Mutta lopulta kun miettii niin ehdin kuitenkin tehdä vaikka mitä ja ainahan voi mennä takaisin uudelle lomalle :)
Tässä Chicagon reissuni kootut top 12 kohokohtaani:

1. The Michigan Avenue Bridge - view

The Michigan Avenue sillan näköala kuuluu Chicagon lempipaikkoihini: näkymä on kaunis niin päivällä kun illalla

2. The city skyline from Shedd Aquarium
Shedd Aquariumilta näkee Chicagon kaupungin paraatipaikalta. Näkymässä näkyy Chicagolaisten juhliminen Cubsien voiton kunniaksi.

3. La Salle Street Bridge - view

4. Giordano's: Chicago's Famous Stuffed Deep Dish Pizza
Omasta mielestäni maailman herkullisinta pitsaa. Kuvassa olleet pitsat tuli jaettua seitsemän hengen kesken, joten nämä pitsat ovat todellakin täyttäviä.

5. Cloud Gate 'The Bean'


Mitä sanoisinkaan tästä ihanasta jättimäisestä pavusta. Jokainen joka minut tuntee hieman paremmin tietävät miten tärkeä tämä kyseinen puisto on minulle ja miten omiin lempuuhiini on kuulunut tämän veistoksen kuvaaminen useampaan otteeseen.. :D Omalla oudolla tavallaan todella lumoava taideteos

6. The Chicago Theatre
Kyseisessä teatterissa ei ole tullut käytyä sisällä, mutta teatterin ulkomainokset ovat näkyvässä osassa kaupungin ulkoasussa. 

7. Northeastern Illinois University campus
Oma rakas vanha kampukseni. 

8. Cindy's rooftop
Tältä kattoterassilta on upea näkymä niin Millenium puistoon kuin järvelle. Huomaattehan kuvassa olevan pavun, joka näyttää kerrankin pieneltä.

9. Navy Pier






10. Ferris wheel (at Navy Pier)
Tuli käytyä tässä uudessa maailmanpyörässä, joka kohoaa 70 metrin korkeuteen 

11. The CTA (Chicago Transit Authority)
Kaupungin yllä menevästä julkisesta liikenteestä pääsee näkemään kaupungin näkymiä kun suurin osa metroista kulkee kaupungin yllä.

12. The Signature Lounge
Viimeisenä listalleni on tullut valittua The John Hancock - rakennuksen 96 kerroksessa sijaitseva baari, josta on ehdottomasti kaupungin yhdet parhaimmat näköalat.

Tämä top 12 oli vain reissultani valokuvin parhaiten taltioidut kohokohtani. Tämän lisäksi reissuni aikana oli paljon muita unohtumattomia hetkiä, kuten esimerkiksi osallistuminen Amerikan vaalien kulisseihin sekä seuraaminen lähietäisyydeltä tapahtumia miten Donald Trump valittiin uudeksi presidentiksi. Olen myös iloinen, että minulla oli mahdollisuus nähdä monia ystäviäni vierailuni aikana, jotka tekivät matkastani ikimuistoisen. Jopa Chicagossa vallinnut sää sai itseni yllättymään. Kyseisessä kaupungissa pitäisi marraskuussa olla jo lunta maassa, mutta nyt lämpötila oli +20-25 päivisin sekä aurinko paistoi koko vierailuni ajan!

Yhteen kuvaan tiivistettynä fiilikseni Chicagon reissusta:


SEATTLE


Chicagon jälkeen syyslomamatkani jatkui matkustaen Seattleen eli Amerikan länsirannikon melkein pohjoisimpaan osaan. Aikaerosta johtuen sain torstai päivääni kaksi lisätuntia, koska lensin idästä länteen. Seattlessa vierailuni kesti kaksi päivää, jonka aikana pyrin mahdollisimman kattavasti käydä läpi eri kohteita kaupungissa. Itselleni suurimpana yllätyksenä tuli Seattlen kaupungin kaltevuus eli kävely keskustassa oli hieman raskasta, koska joka paikkaan mentäessä oli joko ylä- tai alamäkeä sekä tietenkin paljon rappusia.

Omat top 8 lempparipaikkaani Seattlessa: 

1. Anthony's Pier 66 - view

2. The Space Needle






 3. Kerry Park



4. Seattle's Waterfall Garden 

5. Original Starbucks 
Tänne maailman ihka ensimmäiseen Starbucksiin sain jonottaa 45minuuttia sisään, koska kaikki muutkin turistit haluavat juuri tänne :D

6. Pike Place Market
Pike Place Market oli huisin siisti paikka aivan Seattlen keskustassa. Tämä kyseinen paikka oli todella suuri, jossa oli ulkona ns. kojumaisia tiskejä tuoreille ruuille, kasviksille, kukille ja muuulle sekä tämän lisäksi erilaiset kaupat jatkuivat monikerroksisiin taloihin ympärille. En edes ehtinyt käydä kaikissa paikoissa, koska paikka tuntui aika sokkelolta ja muutenkin paikka oli menossa ajoissa kiinni :D





7. The Gum Wall 

Tän nähtävyyden kanssa oli vähän sekavat fiilikset: samaan aikaan tämän seinä näytti aika mageelta kun se oli aivan täynnä purkkaa, mutta toisaalta samalla todella ällöttävää :D Hauska kuitenkin nähdä omin silmin ja jättää oma purkka seinään 

8. Washington State Ferries






Kävin näillä lautoilla kahdella eri saarella kääntymässä. Matka viereisille saarille oli noin 30min per suunta ja samalla pääsi näkemään Seattlen saaristoa. Tuli mieleen melkein Turun saaristo näistä maisemista. Myös tältä lautalta on ehdottomasti hienoin näköala Seattlen keskutaan. 


VANCOUVER


Sitten päästäänkin mun reissuni viimeiseen kaupunkiin eli Vancouveriin. Seattlesta päätin matkustaa lentokoneen sijaan bussilla Vancouveriin. Matka kesti yhteensä noin 4tuntia ja matkan aikana pystyin ihailemaan vuoristoista maisemaa. Maisemista tuli lähinnä mieleen Twilight -leffat :D


Vancouverissa minulla ei ollut kuin myöhä lauantai ilta sekä sunnuntai päivä aikaa tutustua kaupunkiin, joten en ehtinyt tutustumaan kaupunkiin hirveän perusteellisesti. Lauantai iltani kaupungissa kului seikkaillen Vancouverin keskustan alueella ja kävellen eri rannoilla.


Vancouverin matkalta nostan kuitenkin ehdottomaksi kohokohdakseni vierailu Capilano Suspension Bridge Park -luonnonpuistossa. Vancouverin keskustasta tänne luonnonpuistoon kesti mennä alle tunti julkisilla, joten suosittelen ehdottomasti vierailemaan täällä. 



Puistossa käveltiin suurin osa ajasta seuraavanlaisilla puisilla käytävillä, joten liikkuminen oli todella helppoa


Puistossa oli myös mahdollista mennä maisemareittiä, joka oli rakennettu puusta puuhun. 



 

Tässä luonnonpuiston kuuluisa silta, joka on yhteensä 140 metriä pitkä ja 70 metrin korkeudessa






Muuten lomani aikana minulla tuli kierrettyä Vancouverin keskustan alueella, shoppailtua ja käytyä eri ravintoloissa. Parasta oli se että Vancouverin näköalatorniin sain mennä päivän aikana niin monta kertaa samalla lipulla kuin halusi, joten itsellä tuli käytyä tässä tornissa niin aamulla kuin illalla  :) Muutama kuva vielä Vancouverista: 






Kokonaisuudessaan kun mietin omaa syyslomaani niin tämä oli todella onnistunut! Koko matkani ajan, ellei viimeistä sateista päivääni Vancouverissa oteta huomioon, niin sää oli todella onnistunut ja aurinkoinen. Matkustellessani rakastan kävelemistä ympäri uusia kaupunkeja, jolloin samalla voin löytää jotain uutta ja jännittävää. Kilometrejä kävellessä kertyi puhelimen askelmittarin mukaan loman aikana reilu 150 kilometria, joten viimeisinä päivinä jalat alkoivat olla jo hieman arat :D

Tämän loman jälkeen on taas aika palata takaisin koulun pariin ja lepuutella jalkoja kirjastolla lukiessa tentteihin!

/Heidi