Huomenna lento Suomeen

Muistan vieläkin niin kirkkaasti ekan päiväni Saskatoonissa. Kaikki oli uutta ja jännittävää mutta samalla oli pieni pelko siitä että millainen tästä mun koko syksystä on oikein tulossa. Vaihdon alkutaival oli vain paljon avoinna olevia kysymyksiä kuten: tulenko viihtymään täällä? löydänkö huikeita tyyppejä ollenkaan? onko mun valitsemat kurssit mielenkiintoisia? onko mulla liikaa kursseja vai pitäisikö osa tiputtaa pois? minne kaikkialle ehdin vaihdon aikana matkustaa? ...sekä muita miljoonia vastaavanlaisia mietteitä. 

Tässä sitä kuitenkin nyt ollaan neljä kuukautta myöhemmin ja huomenna olisi tarkoitus hypätä jo koneeseen kohti Suomea. Tää aika on mennyt oikeasti niin nopeasti etten voi edes käsittää. 

Viime viikolla tenttien jälkeen pääsin heti rentoutuneeseen mielentilaan kun sain kaikki pakolliset kouluun liittyvät asiat pois päiväjärjestyksestä. Aika kului sen jälkeen niin käyden lempi paikoissani täällä Saskatoonissa, hyvästellessä kaikkia ystäviäni, tehden viime hetken ostoksia kuin valmistautuen joulun viettoon. 

Vietin tällä kertaa jouluni täällä Kanadassa reilun 50 muun henkilön kanssa. Suuntasimme kohti Christopher järven rantaa, joka sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä pohjoiseen Saskatoonista. En lähde täysin erittelemään kaikkia tapahtumia viiden päivän aikana, mutta voin vain todeta että jouluni oli todella ikimuistoinen ja onnistunut! 

Tuli käveltyä järven jäällä melkein päivittäin :)

Saapuessamme Christopher järvelle oli lunta maassa todella paljon enemmän kuin Saskatoonissa. Tämä tarkoitti sitä, että onnistuimme harrastamaan kaikkia ulkoaktiviteetteja kuten olimme suunnitelleet: luistelu järven jäällä, hiihtämistä, pulkkamäkeä, curlingia, luutapalloa (eng. broomball), leikkimielisiä talviolympialaisia sekä vaeltamista lumisessa metsässä. Olin joka päivä aktiivisesti osallistumassa kaikkiin, joten nyt on kyllä kieltämättä paikat todella jumissa. Luutapallossa ollessa maalivahtina ja sain pallosta aika pahasti polveen, joten jouduin viimeisen illan istumaan sisällä pitäessä kylmäpussia polven päällä. Nyt jäljellä on enää liila pallon muotoinen mustelma polvessani, josta näkee mihin se pallo osui :D 

Kanadalaiset metsät näyttää mun mielestä täysin samanlaisilta Suomen metsien kanssa, paitsi täällä ehkä vähän enemmän lunta :D 

Leirin taas yksiä kohokohtia oli päästä näkemään revontulia! Kävelimme jäätyneellä järven jäällä keskellä yötä, jolloin pystyin näkemään vahvoja revontulia. Harmiksemme kenelläkään ei ollut järjestelmäkameraa mukana, jotta revontulet olisi saanut taltiouitua. Onneksi sentään viimeisen aamun auringonnousun sai mahtavasti taltioitua:

En enää tämän lukukauden jälkeen ihmettele ollenkaan miksi Saskatchewanin provinssin autojen rekisterikilvistä löytyy maininta "Land of Living Skies". Täällä pääsee selkeästi ihastelemaan niin auringonnousuja, -laskuja kuin revontulia. 

Tällä hetkellä kuitenkin kirjoitan tätä tekstiä mun huoneessani, joka on täynnä puoliksi täytettyjä matkalaukkuja sekä matkatavaroita ympäri huonetta. Tällä hetkellä on hieman hämmentynyt ja malttamaton fiilis huomisesta päivästä. Saman aikaisesti, kun on ollut todella upea syksy takana mahtavien ihmisten kanssa joita tuun kaipaamaan aivan hulluna, niin on kuitenkin jo hirmu ikävä kotiin perheen ja ystävien luo. Täältä lähteminen ja hyvästien sanominen ystäville on rankkaa mutta toisaalta en tunne, että tulisin enää tän valmiimmaksi lähtemään kotiin. 

Pitää vaan todeta, että mulla on ollut aivan huikee vaihto takana ja tuun kaipaamaan näitä hetkiä ihan hirmusti! En vaihtaisi hetkeäkään pois mun vaihdosta enkä oo katunut hetkeäkään tänne lähtemistä. Nyt vaan huomenna vielä viimeiset hyvästit edessä ennen kuin lähden seikkailemaan Atlantin yli kohti suomalaista uuden vuoden viettoa!

/Heidi

Tentit ohi!

Viimeiset kaksi viikkoa on nyt kulunut intensiivisesti kouluhommien parissa ja raapustellessa loppukokeita eri kursseilla. Eilen aamulla viimein koitti se hetki, että sain viimein kaikki tenttini valmiiksi! Lähtiessäni tenttisalista professorini tuli perässäni luokan ulkopuolella, koska halusi vielä vaihtaa viimeiset kuulumiset sekä toivottaa hyvää joulua ja turvallista kotimatkaa. Kansiksen kurssini professori oli ehdottomasti kaikkein symppis kaikista opettajastani, joka oli oikeasti kiinnostunut kaikista oppilaistaan. Voi sitä helpoituksen määrää kun viimein pääsin hetkeksi hengähtämään tentin jälkeen. Selvisin kaikista kursseista ja tenteistä vaikka jossain kohtaa meinasi usko loppua kesken!

Eilen oli aivan mahtava päivä kokonaisuudessaan. Lähdimme tentin jälkeen ystävieni kanssa lounaalle 50-luvun tyyppiseen ravintolaan kaupungin laitamille. Ruoka oli niin hyvää ja täyttävää etten jaksanut loppupäivänä syödä enää mitään muuta :D

Ravintolan seinillä oli muun muassa koristeina kaikkia eri tyylisiä ja aikakausien rekisterikilvet Saskatchewan provinssissa. Ja paikan joulukuusi oli ehkä kaikkein hauskin koska jokainen joulukoriste oli Elvis -tyylinen. 

Ruokalailun jälkeen lähdimme keskustan luistelukentälle sulattelamaan lounasta. Luistelukenttä on kaikille ilmainen, sekä paikan päältä saa ilmaiseksi lainaksi luistimet käyttöönsä. Sain kuitenkin ystävältäni hänen veljensä vanhat hokkarit käyttöön, kun hän on pelannut joskus enemmäkin jääkiekkoa, joten heiltä löytyi kokooni sopivat hokkarit. Aikaisemmin olen aina luistellut kaunoluistimilla, joten tämä oli hauskaa kokeilla myös hokkareita. 

En tiiä oliko hokkareiden syy vai oman tasapainon kun luistelu tuntui niin hankalalta pitkän tauon jälkeen :'D Onneksi en kaatunut luistelukentällä koska katsojia olisi ainakin ollut paljon. Lopussa luistelu alkoi jo luistamaan kunnolla! Ja pääsen muutenkin nyt viikonloppuna taas uudelleen luistelemaan, joten harjoitus teki ihan hyvää. Illalla kokoonnuimme vaihteriporukan kanssa ravintolaan rentoutumaan tenttirupeaman jälkeen ja muistelemaan kohokohtia koko vaihdon ajalta.

Viime viikolta on vielä yksi mainitsemisen arvoinen shoppailureissu: 

Täällä on tullut tosiaan niin kylmä, että oli pakko löytää itselleni lämpimät ulkohousut viime viikolla. Kävin paikallisessa metsästysliikkeessä siinä toiveessa, että löytäisin hyvät ulkohousut. Ulkohousuja en tästä kaupasta löytänyt, mutta huomasin että valtavasta liikkeestä löytyi joka puolelta täytettyjä eläimiä! Vieressä miehet katseli millaisia haulikoita ostaisi ja minä otin turistina kuvia näistä eläimistä.

Nyt tämän päivän ohjelmana on lähteä koululle myymään omia koulukirjoja ja sekä tämän jälkeen ostella vielä viimeisiä tuliaisia kotiin. Vielä on itsellä onneksi 9 päivää Kanadassa aikaa jäljellä ennen kuin lähtö kotiin koittaa :)

/Heidi

Itsenäisyyspäivän juhliminen ja paukkuvat pakkaset

Nyt tällä viikolla on voinut viimein todeta, että kanadalainen kylmä talvisää on tullut jäädäkseen. Vielä viikko sitten Saskatoonissa on ollut suhteellisen leutoa säätä vaihdellen muutamasta pakkasasteesta ihan kunnon pluslukemiin. Nyt kuitenkin viime viikon maanantaina sää vaihtui todella radikaalisti ja päivittäinen lämpötila on nyt pysytellyt yli 20 miinusasteessa.

Saskatoonin paikalliset tuulet ja muut sääolosuhteet tekevät talvisäästä erittäin ankaran. Tänään esimerkiksi mittarissa näyttää -22 astetta, mutta kun ottaa muut säätekijät huomioon niin säätietojen mukaan ulkolämpötila tuntuu -33 asteelta. Ja nämä säätiedot pitää kyllä paikkansa, koska ulkolämpötila tuntuu ehdottomasti paljon pahemmalta kuin mitä varsinainen mittarilukema näyttää. Monet täällä Saskatoonissa ajattelevat Suomen olevan todella kylmä valtio, koska Suomi sijaitsee leveyspiiriltään pohjoisempana kuin esimerkiksi Saskatoon. Todellisuudessa kotona Turussa ei miinusasteet lähentele näin hurjia lukemia.

Täällä on selkeä mannerilmasto, koska lämpötilat vaihtelevat todella radikaalisti kuukausien välillä. Saapuessani Saskatooniin elokuun lopussa lämpöasteet lähentelivät ensimmäisinä päivinäni +30 astetta kun taas nyt miinusasteet lähentelevät -30 astetta. Pieniä lämpöeroja siis havaittavissa vaihton alun ja lopun kanssa. Tässä ilmastossa ei pysty menemään ulos hetkeksikään ilman asiaan kuuluvaa varustusta. Näiden purevien pakkasien vuoksi tarvitsen akuutisti ulkohousut, jotta selviän tässä säässä. Ainakin viimeistään siihen mennessä on pakko olla ulkohousut ostettuna kun lähden viettämään jouluani Saskatchewanin maaseudulle ja tarkoitus on harrastaa ulkoaktiviteettejä.

Kuitenkin suomalaisesta talvisäästä poiketen, Saskatoonissa paistaa lähes päivittäin aurinko! Miten paljon pirteämpänä sitä pysyykään, kun täällä ei ole päässyt iskemään jokavuotista kaamosväsymystä auringovalon puutoksen vuoksi. Eniten ehkä Suomeen palaamisessa tulee pelottamaan se, että miten tulen tottumaan pimeimpiin talvikuukausiin kaiken tämän aurinkoisuuden jälkeen.

Viime tiistaina päästiin juhlimaan Suomen itsenäisyyspäivän juhlia hieman erilaisissa merkeissä kuin aiempina vuosina. Me suomalaiset vaihto-opiskelijat saimme kutsun Saskatoonin kunniakonsulaattiin viettämään Suomen itsenäisyyspäivää ja eihän tästä kutsusta voinut tietenkään kieltäytyä.

Paikalle saapui illan aikana suomen syntyperäisiä Saskatoonilaisia sekä muita poliittisia henkilöitä. Juhlaan oli myös saapunut toinen politiikan kurssini professori, joka taisi hieman ihmetellä miksi minä olen saapunut myös paikalle muiden juhlavieraiden lisäksi. Illan aikana oli tarjottavana suomalaisia coktail-ruokia ja Pandan suklaata. Miten lihapasteijat, mäti- ja lohipäällysteiset leivät sinappikastikkeella maistuivatkaan niin taivaallisen hyviltä pitkän tauon jälkeen! Paikallinen catering yritys oli todella onnistuneesti pystynyt jäljittelemään suomalaisten ruokien maut näihin coktail-herkkuihin vaikka eivät olleet koskaan maistaneetkaan itse suomalaisia ruokia.

Tarjolla oli myös glögiä, joka maistui myös erinomaiselta. Taas tuli pientä etiketin rikkomista, koska olemme tottuneet suomessa juomaan glögiä kahvimukeista, mutta olisi ilmeisesti pitänyt käyttää viinilaseja niiden sijaan. Sitä vain välillä toimii täysin ajattelematta vanhojen tapojen orjana ja huomaa että onkin tehnyt taas jotain hassua muiden silmissä :D

Perjantaina minulla oli täällä jo ensimmäinen loppukoe, joka meni yllättävän hyvin. Kurssi tapahtui kokonaan verkkoympäristössä jonne koko syksyn ajan aktiivisesti osallistuin erilaisiin verkkokeskusteluihin käsiteltävistä aiheista sekä palauttaen monia kirjoitelmia. Koin kuitenkin kokeeseen valmistautumisen haastavaksi, koska en ole ollut kanssakäymisessä kenenkään kurssilaisen tai opettajan kanssa verkkoympäristön ulkopuolella. Oli vaikeaa hahmottaa kurssin oleellisimmat asiat kaikesta käydystä materiaalista. Itse tenttitilaisuus muistutti lukioaikaisia ylioppislaskirjoituksia kun käyttöön oli otettu yksi koulun jumppasaleista.

Perjantaina loppukokeeni jälkeen paikalliset ystäväni olivat kutsuneet minut kanssaan kirkossa järjestettävään joulukonserttiin, jota ennen he tarjosivat kanadalaista todella maukasta kotiruokaa. Omat odotukseni tästä joulukonsertista tosiaan osoittautui todella erilaiseksi kuin mitä tämä todellisuudessaan oli. Olin odottanut jotain normaalin kokoista kirkkoa mutta saavuimme todella massiivisen kirkon pihalle. Myös kirkon juhlasali oli valtava sekä moderni jossa oli istumapaikkoja noin reilulle 500 henkilölle. 

Lavalla oli pääesiintyjen lisäksi noin 50 kuoron jäsentä sekä paikalla oli myös suuri sinfoniaorkesteri lavan edessä. Esitykset olivat todella mahtipontisia ja amerikkalaistyylisiä. Itse olen aikaisemmin tottunut todella vaatimattomiin ja yksinkertaisiin joulukonsertteihin, joten oli mukavaa päästä katsomaan tällaista todella näyttävää joulukonserttia. 

Täällä on yleisesti aloitettu joulukoristelu jo reilusti marraskuun puolella ja nyt joulun lähestyessä näiden koristeiden määrän voi vaan nähdä lisääntyvän. Ensimmäiset joulukoristeet taisivat tulla kauppohin jo Halloweenin aikoihin lokakuun loppupuolella. Myös jokainen paikallinen bussi toivottaa hyvää joulua sekä satunnaisesti myös hyvää hanukkaa :D

Eilen taas uskaltauduin pitkästä aikaa lähteä kiipeilemään koululla. Sain suostuteltua mukaan uuden kiipeilijän, jonka kanssa olin kiipeilyparina. Hänelle järjestettiin alussa harjoitustunti, joka itsellenikin toimi mukavana kertauksena.

Tällä kertaa oli vuorossa tippumisharjoituksia, joiden ajatuksena oli että kiipeän niin korkealle seinää pitkin kuin vain pääsen (eli ei hirveän korkealle) ja tiputtaudun yhtäkkiä seinältä alas, jotta kiipeilyparini oppii varmistamaan köyttä turvallisesti. Aluksi olin aivan kauhuissani tästä harjoituksesta koska luotin kyllä ystävääni, mutta ajatus äkkinäisestä tiputtautumisesta ja seinästä irti päästämisestä tuntui pelottavalta korkeuksissa :D Mutta hauskaa oli joka on tärkeintä!

Täällä satoi tänään jopa pitkästä aikaa lunta jeeeeee! :)

/Heidi