Muistan vieläkin niin kirkkaasti ekan päiväni Saskatoonissa. Kaikki oli uutta ja jännittävää mutta samalla oli pieni pelko siitä että millainen tästä mun koko syksystä on oikein tulossa. Vaihdon alkutaival oli vain paljon avoinna olevia kysymyksiä kuten: tulenko viihtymään täällä? löydänkö huikeita tyyppejä ollenkaan? onko mun valitsemat kurssit mielenkiintoisia? onko mulla liikaa kursseja vai pitäisikö osa tiputtaa pois? minne kaikkialle ehdin vaihdon aikana matkustaa? ...sekä muita miljoonia vastaavanlaisia mietteitä.
Tässä sitä kuitenkin nyt ollaan neljä kuukautta myöhemmin ja huomenna olisi tarkoitus hypätä jo koneeseen kohti Suomea. Tää aika on mennyt oikeasti niin nopeasti etten voi edes käsittää.
Viime viikolla tenttien jälkeen pääsin heti rentoutuneeseen mielentilaan kun sain kaikki pakolliset kouluun liittyvät asiat pois päiväjärjestyksestä. Aika kului sen jälkeen niin käyden lempi paikoissani täällä Saskatoonissa, hyvästellessä kaikkia ystäviäni, tehden viime hetken ostoksia kuin valmistautuen joulun viettoon.
Vietin tällä kertaa jouluni täällä Kanadassa reilun 50 muun henkilön kanssa. Suuntasimme kohti Christopher järven rantaa, joka sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä pohjoiseen Saskatoonista. En lähde täysin erittelemään kaikkia tapahtumia viiden päivän aikana, mutta voin vain todeta että jouluni oli todella ikimuistoinen ja onnistunut!
 |
| Tuli käveltyä järven jäällä melkein päivittäin :) |
Saapuessamme Christopher järvelle oli lunta maassa todella paljon enemmän kuin Saskatoonissa. Tämä tarkoitti sitä, että onnistuimme harrastamaan kaikkia ulkoaktiviteetteja kuten olimme suunnitelleet: luistelu järven jäällä, hiihtämistä, pulkkamäkeä, curlingia, luutapalloa (eng. broomball), leikkimielisiä talviolympialaisia sekä vaeltamista lumisessa metsässä. Olin joka päivä aktiivisesti osallistumassa kaikkiin, joten nyt on kyllä kieltämättä paikat todella jumissa. Luutapallossa ollessa maalivahtina ja sain pallosta aika pahasti polveen, joten jouduin viimeisen illan istumaan sisällä pitäessä kylmäpussia polven päällä. Nyt jäljellä on enää liila pallon muotoinen mustelma polvessani, josta näkee mihin se pallo osui :D
 |
| Kanadalaiset metsät näyttää mun mielestä täysin samanlaisilta Suomen metsien kanssa, paitsi täällä ehkä vähän enemmän lunta :D |
En enää tämän lukukauden jälkeen ihmettele ollenkaan miksi Saskatchewanin provinssin autojen rekisterikilvistä löytyy maininta "Land of Living Skies". Täällä pääsee selkeästi ihastelemaan niin auringonnousuja, -laskuja kuin revontulia.
Tällä hetkellä kuitenkin kirjoitan tätä tekstiä mun huoneessani, joka on täynnä puoliksi täytettyjä matkalaukkuja sekä matkatavaroita ympäri huonetta. Tällä hetkellä on hieman hämmentynyt ja malttamaton fiilis huomisesta päivästä. Saman aikaisesti, kun on ollut todella upea syksy takana mahtavien ihmisten kanssa joita tuun kaipaamaan aivan hulluna, niin on kuitenkin jo hirmu ikävä kotiin perheen ja ystävien luo. Täältä lähteminen ja hyvästien sanominen ystäville on rankkaa mutta toisaalta en tunne, että tulisin enää tän valmiimmaksi lähtemään kotiin.
Pitää vaan todeta, että mulla on ollut aivan huikee vaihto takana ja tuun kaipaamaan näitä hetkiä ihan hirmusti! En vaihtaisi hetkeäkään pois mun vaihdosta enkä oo katunut hetkeäkään tänne lähtemistä. Nyt vaan huomenna vielä viimeiset hyvästit edessä ennen kuin lähden seikkailemaan Atlantin yli kohti suomalaista uuden vuoden viettoa!
/Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti